|
|
|
 |
|
|
|
|
Tapani Niemi,
Esa Poikela, Sari Poikela
Tarinoiden
Lappi
... ja tämä
tarina on taivahan tosi!
Lapissa on
tuhansia ja taas tuhansia tarinoita. Osa perustuu tositapahtumiin ja
osa on tietysti sepitettyjä. Lapissa sanottiin ennen, että
olot täällä pohjoisessa eivät ehkä aina ole
parhaimmat mutta kukaan ei voi kiistää, etteivätkö
tarinat ole hyviä.
Mutta
haittaako ketään, että tarina sepitetään ja
vastuu jää kuulijalle?
Kerran
matkailijat kysyivät Jordanian Petran arkeologisilla
kaivauksilla professori Jaakko Fröseniltä. Kerrot
Mooseksesta, joka löi sauvalla vettä kalliosta, ja
hänen veljestään Aaronista, joka haudattiin ylös
vuorelle. Miten tiedemies suhtautuu noihin kuuluisiin Raamatun
tarinoihin? Ovatko ne totta nykytieteen mielessä?
Frösen
vastasi kriittiselle turistiryhmälle kuin Delfoin oraakkeli.
Emme tiedä varmasti, elivätkö Mooses ja Aaron todella
ja vaelsivatko he Petran kautta luvattuun maahan, kuten Raamattu
kertoo. Mutta on kiistaton tieteellinen tosiasia, että
näitä tarinoita kansa kertoi ja uskoi niihin.
Ihmisille
kertomukset merkitsevät yhä valtavan paljon riippumatta
siitä, mikä on niiden tieteellinen totuusarvo.
Tarina ei aina
ole totta. Se ei perustu tieteellisesti todennettuihin faktoihin,
arkeologisiin jäänteisiin tai kirjallisiin lähteisiin.
Mutta se ei vähennä tarinan merkitystä.
Sepitetyt eli
fiktiiviset tarinat kuuluvat suullisen tai kirjalliseen
kansanperinteen, kaunokirjallisuuteen, teatteriin, kuvataiteisiin,
elokuvaan, kännykkäviesteihin tai ihan vain juoruihin. Jopa
eleet ja ilmeet ihminen tulkitsee tarinaksi.
Tarinoissa on
kummaa tenhovoimaa. Ne eivät näytä vanhenevan ja
menettävän merkitystään kuten esimerkiksi
nykyajan uutiset. Tarina kestää aikaa ja loputonta
kulutusta. Tarina kantaa yli historian ulottuvia syvällisiä
merkityksiä, inhimillistä totuutta ja ehkä viisauttakin.
Niinpä
yhä kerrotaan samaa sankaritarinaa, jonka
metsästäjät keksivät vuosimiljoona sitten suuren
seikkailun jälkeen.
TarinaMesta
perustuu tarinoihin
Oppimisen ja
tarinankerronnan paikkana TarinaMesta tarjoaa fyysisen, mentaalisen,
sosiaalisen ja kulttuurisen tilan, jossa voi opiskella
Lappi-tietoutta ja ennen kaikkea tarinan rakentamista. Emme vain
muistele ja toista mekaanisesti, mitä vanha kansa muinoin kertoi
pirttipöydän ääressä ja hämyisissä
savusaunoissa tai leirinuotiolla ja eräkämpän laverilla.
Etsimme
sekä vanhaa että uutta tietoa modernein välinein
moderneissa tiloissa ja luomme uusvanhoja lapintarinoita vanhoihin ja
uusiin käyttötarkoituksiin. Keräämme tietoa
kansallisista arkistoista, kirjastoista ja kirjoista, haastattelemme
vanhoja ihmisiä, surffaamme netissä ja teemme osallistuvaa
havainnointia toreilla ja kahviloissa.
Kurotamme
sosiaalisen median uusiin oppimisen ja tietämisen
ympäristöihin, jotta kaikki löydetty tieto muuntuisi
tarinan kertomisen taidoksi. Työn päätteeksi tarina on
valmis kerrottavaksi heille, jotka haluavat kuulla enemmän ja
syvemmin Lapista, sen luonnosta, arjen elämisestä,
historiasta ja kulttuurista.
Oppimisen
tilat ja viisi työvaihetta
Tarinamestarin
koulutusohjelma TarinaMesta yhdistelee uusia opetusmenetelmiä,
joita on kehitetty muuttuneen yhteiskunnan ja työelämän
tarpeisiin. TarinaMestassa ei päntätä koulukirjoja
eikä vain muistella ulkoa, mitä opettaja kertoi.
Mestalaiset
tutkivat, pohtivat, väittelevät, argumentoivat ja
esiintyvät. He kertovat ja hankkivat lisätietoa, kun
mielipide ei vakuuta. Ja ennen kaikkea he työskentelevät
ryhmässä eivätkä yksin.
Työ alkaa
oppimistehtävästä, jonka ryhmä laatii itse.
Tätä vaihetta kutsumme tietoverstaaksi. Hyvä
tarinankertoja ennen kaikkea tietää paljon mutta hänen
täytyy osata muuntaa tieto viihdyttäväksi
kertomukseksi. Sitä harjoittelemme tarinapajassa.
Mestalaiset
liittävät tuotekammissa kertomukset muuhun
liiketaloudelliseen toimintaan, jossa toimeentulo varsinaisesti
syntyy. Muuten tarinointi jää vain kotiseututyöksi.
Mestalaiset käyttävät Jatulinverkkoa eli uusia
tietoverkkoja, kun he haluavat jakaa kokemuksia, mielipiteitä ja tietoa.
Lopuksi kaikki
hankittu tieto ja harjoitellut tarinat dramatisoidaan matkailun
näyttämöllä, joka lopulta osoittaa opiskelijan
taidot todellisissa matkailutilanteissa. |
|
|
 |
|
|
1. Tietoverstas
Opiskelijat ja
ohjaajat kokoontuvat kaksipäiväiseen lähiopetusjaksoon
mielellään sellaiseen paikkaan, joka ilmentää
konkreettisesti monikulttuurista, historiallista ja
luonnonläheistä Lappia. Syksyllä 2009 kokoonnuimme
Pyhätunturin Keropirtillä, Muonion Jerisjärvellä
ja Inarin Siidassa.
Joukko
jakaantuu alussa 6 - 9 hengen ryhmiin ja valitsee puheenjohtajan,
sihteerin ja tarkkailijan. Ohjaaja eli tuutori osallistuu
tietoverstaan istuntoon. Hän tukee ja kannustaa opiskelijoita
mutta ei itse puhu kaiken aikaa kuten perinteinen opettaja tai luennoitsija.
Kun
työskentely rönsyilee liikaa tai ajautuu umpikujaan,
tuutori ohjastaa ryhmää asiaan. Hän kysyy mieluummin
kuin vastaa. Hän ei opeta, ei tee päätöksiä
toisten puolesta eikä toimi ryhmän tietopankkina, johon
opiskelijat saavat turvautua ensimmäisenä. Tuutori vain
auttaa ryhmää ratkaisemaan asettamansa ongelmat ja sitä
kautta oppimaan.
Opiskelijat
tarttuvat päivän teemaan ja kirjaavat
tajunnanvirtatekniikalla, mitä virike tai ongelma, siis jokin
kuva, videon pätkä tai kävely syksyisessä
metsässä, tuo mieleen. Virike liittyy esimerkiksi
erämaahan, Lapin kahdeksan vuodenaikaan tai muinaiseen
Pohjola-mytologiaan. Ryhmä jäsentää ja
luokittelee ideat ja ajatukset teemoiksi ja laatii
oppimistehtävän, johon etsii syvempää
lisätietoa internetistä, kirjastosta, arkistoista tai
vaikka haastatellen ihmisiä, jotka muistavat vanhan Lapin.
TarinaMesta
soveltaa ongelmaperustaisen oppimisen periaatteita.
Pääosassa on pulma, tilanne tai haaste, jonka osallistujat
selvittävät. Verstas kaivaa esiin oppijoiden aikaisemman
tiedon, tutkii mitä lisätietoa ongelman ratkaiseminen
vaatii ja mistä hankkia sitä. Ryhmä työskentelee
kuukauden oppimistehtävän kanssa ja tallentaa
tietolöydöt yhteiseen oppimisverkkoon kommentoitavaksi.
Seuraavalla
lähijaksolla ryhmä keskustelee löydöistä,
jäsentää tietoa ja arvioi, mihin käyttää
sitä. Jokainen osallistuu aktiivisesti tiedonhankintaan ja
keskusteluun. Ilman omaa panosta työskentely ja oleminen
ryhmässä tuntuu vaikealta.
Tietoverstaassa
opiskelija arvioi myös lapinosaamista ja -sivistystä.
Miten hän osaa jonkin perinteisen lapinelinkeinon? Miten hyvin
hän tuntee vanhan Lapin historiaa, kansanperinnettä ja
arjen kulttuuria?
TarinaMesta
lähtee periaatteesta, että hyvä tarinankertoja
tietää paljon Lapista. Tarinankertoja on Lapin asioiden
asiantuntija, jolta voi kysyä melkein mitä tahansa. Jos
hän ei heti osaa vastata, hän ainakin tietää,
miten tiedon lähteelle pääsee ja mistä vastaukset löytyvät.
2. Tarinapaja
Osaamisen
tietopohja laajenee ja syvenee. Oppijat siirtyvät tarinapajaan,
jossa opittu asia muokataan tarinoiksi. Jokainen kirjoittaa lyhyen
tarinakäsikirjoituksen, jossa kiteytyy jokin näkökulma
oppimistehtävästä. Kaikkea opittua ei voi kertoa.
Hyvä
tarinankertoja ei luennoi eikä lue muistipaperia
änkyttäen. Hän viihdyttää ja saa kuulijan
innostumaan kertomuksesta, lähtemään mukaan
seikkailuun. Tarina ei saa jäädä vain
työnäytteeksi, jonka matkaopas pajattaa mekaanisesti ja
siirtyy seuraavaan kohteeseen. Matkailija haluaa kokea jotain
ainutlaatuista, eläytyä paikallisen ihmisen maailmaan, jopa
tehdä matkan muinaiseen Lappiin.
Siksi tulevan
tarinankertojan pitää nähdä itsensä toisten
silmin. Nähdä ja tajuta, miksi jokin esitys ei toimi. Se
onnistuu, koska tarinapajassa kaikki tarinat videoidaan ja arvioidaan
tarkasti ryhmissä monesta eri näkökulmasta. Millainen
on esiintyjän kertojaprofiili? Miten hän
käyttää puheilmaisua? Kuinka kommunikoi yleisön
kanssa. Saako hän veret liikkeelle?
Ryhmä
arvioi erityisen tarkasti tarinan draamallisuutta. Kuinka hyvin
kertoja rakentaa henkilökuvat, konfliktit, jännitteet ja
kuinka taustoittaa kertomuksen ilman, että kuuntelija herpaantuu? |
|
|
|
|
|
3. Tuotekammi
TarinaMestan
kolmatta pedagogista elementtiä sanomme tuotekammiksi.
Siellä opiskelija esittelee omia matkailutuotteita ja niihin
rakennettuja tarinoita. Tuotekammi liittää tarinan
fyysiseen esineeseen, tuotteeseen tai palveluun, esimerkiksi ruokaan,
käsitöihin tai matkamuistoihin.
Tuotekammissa
opiskelija kehittää tarinatuotetta ja testaa sitä
käytännössä. Hän saa palautetta muilta
opiskelijoilta ja arvioi itseään toisten ihmisten silmin.
Muilta saatu palaute merkitsee paljon, koska ammattilaiset joutuvat
toimimaan yksin. Moni yrittäjä sanoo
kärsivänsä ammattimaisesta yksinäisyydestä.
He erikoistuvat niin pitkälle, että maallikko ei
enää ymmärrä heidän huoliaan.
Tammikuuhun
2010 mennessä mestalaiset ovat esitelleet akvarelleja,
poronluutöitä, lapinkoruja, matkamuistoja, yrttejä ja
luonnonmehuja sekä nukkeja ja pienoisnäyttämön,
jossa puuveistokset esittävät draamaa 1800-luvun
Enontekiön poropalkisilta.
Yksi
opiskelijoista kertoi Siidan, Lapin hienoimman saamelaismuseon
tarinan. Toinen eläytyi näytökseen, jossa modernin
ajan samaani vastaa ihmisen ikuisiin kysymyksiin. Miten tunturit
syntyivät ja mistä revontulet syttyivät?
Tuotekammissa
kertomus, matkailutuote ja elinkeinon harjoittaminen liittyvät
luontevasti Lapin historiaan, luontoon, maisemaan ja kulttuuriin.
Tuote lakkaa olemasta vain pelkkä matkamuisto tuhansien
kaltaistensa joukossa.
Tarina tekee
siitä ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen, ikään
kuin matkailija olisi itse sen tehnyt tai ainakin liittänyt
siihen erityisiä muistoja ja merkityksiä. Tarinan mukana
tulee tunne ja jaettu kokemus.
4.
Jatulin verkko
Lähijaksojen
välissä opiskelijat syventävät
tietämystään oppimistehtävästä. He
keskustelevat internetin kautta Optimaverkossa, joka on yliopistojen
oppimisalusta. He kertovat kuulumisia, vaihtavat lähteitä
joista saa hyvää tietoa aiheesta, he arvioivat toistensa
oppimistehtäviä verkossa. Opettajien kielellä
sanottuna he motivoituvat ja sitoutuvat jatkuvaan opiskeluun.
Oppimisen
verkko avaa ikkunoita internetin tietolähteille. Jatkossa
mestalaiset liittyvät sosiaalisen median yhteisöihin. He
selvittävät, kuinka internetiä ja yhteisömediaa
voi käyttää markkinoinnissa.
Nimesimme
tämän työvaiheen jatulin verkoksi, koska
työskentely muistuttaa rakenteelta jatulin tarhaa. Ne ovat
muinaisia labyrinttejä, kivilatomuksia, joita esiintyy runsaasti
Perämeren rannikolla mutta myös Kuolassa, Suomenlahden
rannikolla ja Kreetalla.
Verkkotyöskentely
laajenee tiedonhankinnasta, keskustelusta ja kommentoinnista yhä
enemmän tarinankerrontaan, tuotekehitykseen ja markkinointiin.
Opiskelija laatii itsestään mediakansion verkkoon.
Lähitulevaisuudessa lapinkävijät
löytävät ammattimaiset tarinankertojat netistä,
jossa matkailuyrittäjän sivut kertovat keskeiset tiedot
tekijästä, tuotteista ja palveluista. |
|
|
 |
|
|
5.
Matkailun näyttämö
Tarinan
rakentaminen ja kerronta muodostavat toiminnan ytimen, jota tiedon
hankinta ja muu toiminta palvelevat. Matkailija näkee ja kuulee
vain lopputuloksen, kerrotun tarinan. Se häntä kiinnostaa eniten.
Hyvä
tarina ei välttämättä kerro syntyhistoriaa. Sama
pätee kaikkiin taitolajeihin. Mitä puhtaampi, taitavampi ja
hallitumpi suoritus on, sitä enemmän se kätkee
sisälleen työtä, raadantaa, epätoivon
kyyneleitäkin mutta myös riemun kiljahduksia ja onnea.
Tarinamestareiden
koulutus huipentuu matkailun näyttämöllä, jossa
jatkojalostetut tarinatuotteet siirtyvät aitoon
ympäristöön, kylämaisemaan, eräpirttiin,
savottakämppään, laavulle, jokivarteen, tunturirakkaan.
Helmikuussa
talven selkää taittuu ja mestalaiset esiintyvät
ensimmäisen kerran yleisölle Lapin emäntien pidoissa.
Puolen vuoden urakka huipentuu näyttämöllä, joka
vastaa aitoa tilannetta matkailutyössä. Seuraavat kolme
kuukautta he suunnittelevat tarinatuotteiden markkinointia ja
näyttökoetta. Jo kesäkuulla näemme tarinamestarit
Lapin eri matkailun näyttämöillä.
Lapin luonto,
historiallinen tieto, tavallisen ihmisen arkielämä, aito
kulttuuri ja alkuperäinen miljöö kiinnostavat
matkailijaa tulipa hän mistä päin maailmaa tahansa.
Ilman tarinoita ja matkalaisen opastamista Lappi jää
mykäksi satunnaiselle kulkijalle ja elämyksiä
etsivälle turistille. |
|
|
|
 |
