|
Lappilaisesta
tarinankerronnasta kehittyy uusi vientituote
Samaani Jari
Rossi, 43, osallistui lauantaina 30. lokakuuta Oslossa
tarinankerronnan pohjoismaisiin mestaruuskisoihin. Hän sijoittui
kuudenneksi ja jäi vain muutaman pisteen päähän kärkikolmikosta.
"Pelasin
varman päälle ja kerroin juttuni suomeksi. Arvelin,
etteivät koskisaksa, forest english ja body language riitä
näin kovatasoisessa porukassa. Viestini ei mennyt perille",
Jari sanoo.
Huumori ei kääntynyt
Kilpailun
tuomaristossa oli suomenkielisiä mutta skandinaaveilla oli
kotikenttäetu. Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset
ymmärtävät toisiaan mutta heille suomi ja islanti ovat
käsittämätöntä primitiivistä mongerrusta.
Sitä
paitsi huumoria on vaikea kääntää kielestä
toiseen. Monet pohjoisen kerronnan merkitykset ja hienoudet eivät
tahdo avautua edes eteläsuomalaisillekaan saati sitten
hienostuneille ruotsalaisille ja tanskalaisille. Ne kuuluvat
hilpeämpään eurooppalaiseen perimään kuin
synkistelevät suomalaiset.
"En halua
silti selitellä. Taso oli hirvittävän kova. Vaikka
olisin puhunut jumalten kielillä, en olisi päässyt
kolmen kärkeen. Olin päinvastoin ylpeä, kun sain
esiintyä näin ammattimaisessa seurassa", Muonion
tarinamestari Jari Rossi kertoo.
Hän
huomasi, että tarinankerronta on Pohjoismaissa taidetta. Moni
kilpailijoista oli harjoitellut esiintymistä vuosia. Voittajat
edustivat angloamerikkalaista standup-komiikkaa, kun taas Rossi
luottaa enemmän suomalaisugrilaiseen perintöön ja
kansanomaiseen tyyliin.
"Tarinankerronta
on maailman vanhin ammatti. Tarinoita kerrottiin jo vuosimiljoonia
sitten, kun metsästäjät saapuivat preerialta ja
halusivat jakaa leirinuotiolla kokemuksiaan muiden
kyläläisten kanssa. Sama suuri metsästys- tai
seikkailukertomus elää yhä pohjoisen kertomusperinteessä."
Tarinoiden
juuret erämaissa
Rossi kierteli
nuoruutensa eri puolilla Suomea kunnes asettui vihdoin isiensä
palkisille Muonion Jerisjärven maisemiin. Se oli
eräänlaista puolipaimentolaista nomadielämää
modernissa mielessä. Hän teki metsurin hommia mutta ei
päässyt herrakouluun opiskelemaan metsäteknikoksi.
"Onneksi",
Jari sanoo. "Nyt ymmärrän, että tähän
maailman aikaan puu elättää paremmin pystyssä
kuin pinossa. Metsäteollisuutta ajetaan Lapissa alas mutta
miljoonat ihmiset haluavat kuunnella vanhoja lappilaisia tarinoita
metsänväestä ja puiden hengistä."
Sitten
Saamelaisalueen koulutuskeskus SAAK järjesti eräopaskurssin
Kittilässä 1989. Kurssilaiset viettivät aikaa
metsässä ja tulilla. Pimeinä kämppäiltoina
Jari rupesi joutilaisuuttaan kertoilemaan juttuja maahisista ja
haltioista. Porukka tykkäsi kovasti.
"Jatkoin
tarinointia opaskeikoilla Jeriksellä. Sitten 1992 vakituinen
samaani joutui muihin tehtäviin ja minun piti vetää
karvaiset tamineet niskaan. Tarinoin vanhasta Lapista ja
uskomusolioista. Osan jutuista keksin ja loput valehtelin sujuvasti
kuten oikea taiteilija."
Vähitellen
tarinankerronta vakiintui Jarin tuotekuvastoon. Hän laittoi
eräruokaa kodassa, veti nuottaa Jerisjärvellä ja
houkutteli kuulijat ihmeelliselle matkalle mystiseen Lappiin.
Rossi voitti
viime kesänä tarinankerronnan Lapin ja Suomen mestaruuden.
Metsurina yliopistoon
Nykyaikainen
elämysmatkailu perustuu tarinankerrontaan, josta on puhuttu
vuosikymmeniä. Mutta kukaan ei ole osannut kertoa kuinka
kouluttaa uusia tarinankertojia, kun vanhat kertojat painuvat manan majoille.
2009
käynnistyi Lapin yliopistossa Tarinanmestarin koulutusohjelma,
josta Jari Rossi valmistui kesällä 2010. Hän huomasi
koulutuksen aikana olevansa omalla alallaan. Vuoden tarina-analyysi,
ohjaajien ja opiskelijakavereiden palautteet sekä loputon
esiintyminen tv-kameroiden edessä lisäsivät varmuutta
ja itseluottamusta.
"Uskalsin
kurssin aikana olla muutakin kuin vain samaani. En paennut roolin
taakse. Huomasin hallitsevani esi-isien perinnön. Lapsuusajoista
muistuivat mieliin Jerisjärven vanhat persoonalliset kertojat,
kuten Kangos-Ville ja oma pappa, Aattu Keimiöniemi", Jari kertoo.
Jari Rossi
Keimiön Koukkaus
Keimiöniementie
227
99300 Muonio
jar.rossi (at) kemionkoukkaus.inet.fi
www.tunturi-lappi.fi |
