|
Tuohesta
tulee takki, sormus, lippo ja lakki
Ei tule tuohesta takkia,
väittää vanha kansa. "Kyllä tulee ja
komia", väittää rovaniemeläinen Irene
Kangasniemi, mestarillinen kädentaitaja ja tarinankertoja.
"Ja
näpernöömi. Se tulee sanasta näperrellä,
tehdä omin käsin tärkeitä ja vähemmän
tärkeitä kaluja. Näpernöömi siis
värkkää käsillä ja juttelee mukavia."
Syntyperäinen
lappilainen näpernöömi osaa kaikkea.
Hän loihtii koivun
tuohesta takin, lakin, lipon, torven, virsut, kukkaron ja pillin.
Näpernöömi
käyttää porosta kaiken. Ennen vanhaan sanottiin,
että vain henki säästyy. Irene paloittelee lihat
porovelliin, näskää nahan ja neuloo siitä
erärepun, niestasäkin, pussukan, kauhtanan ja vaikka
ihonmyötäiset nahkahousut. Ja luista Irene muotoilee
tarvekaluja, koruja ja onnen amuletteja.
Sen jälkeen Irene vajoaa
syviin mietteisiin ja lähettää poron sielun kauas
muinaiseen Pohjolaan, viimeisen vedenjakajan tuolle puolen, missä
poroelon kantaisät palkivat.
Vanhat emännät
myös näpersivät puhdetöitä ja muistelivat
kaihomielellä menneitä. Irene polveutuu vanhoista
Kuolajärven ja Kemijärven lapinsuvuista, joten hän
tuntee perinteen omakohtaisesti ja on opiskellut vuosia kansanomaista
kulttuuria ja tarinankerrontaa. Hän kertoo tarinat ruotsiksi,
saksaksi, englanniksi, italiaksi ja espanjaksi.
Irene kertoo:
"Olen syntynyt noin 50
vuotta sitten Kemijärvellä. Opiskelin ensin
askarteluohjaajaksi, sitten Lapin korkeakoulussa opettajaksi ja
Taideteollisen korkeakoulussa kuvaamataidon opettajaksi. Olen
opettanut kädentaitoja ja kuvataidetta vuodesta 1982."
|
